Nuoret "diginatiivit" ja tietotekniset taidot

Opetin alkusyksyllä yli viiden vuoden tauon jälkeen tieto- ja viestintätekniikan orientoivaa opintojaksoa lähihoitajakoulutuksessa olevia nuorille. Valtaosa noin sadasta nuoresta on vastikään päättänyt peruskoulunsa.

Millaiset tvt-taidot näillä "diginatiiveilla" on? Ero viiden vuoden takaiseen oli merkittävä. Oman kokemukseni perusteella arvioin, että enemmistöllä peruskoulun päättäneistä nuorista on hyvät tieto- ja viestintätekniset taidot ja he osaavat käyttää riittävästi tietotekniikkaa arjessaan ja opiskelussaan. Tietoa löytyy lähinnä Googlen avulla, osataan kirjoittaa ja julkaista, ottaa kuvia ja videoita. Omia älypuhelimia ja muita mobiililaitteita käytetään paljon ja monet sosiaalisen median välineet, kuten Whatsup, Twitter, FB ja YouTube, ovat arkipäivää. Kuten Kirsti Lonka kirjoittaa, nuori ei enää mene tietokoneelle, hän on siellä.

Mikä minua huolestuttaa? 

Pieni joukko opiskelijoita liikkuu sujuvasti netissä, mutta on hukassa tietoteknisissä perusasioissa: tallentaminen ja erilaiset tallennusmahdollisuudet, tietojen kopiointi ohjelmien välillä, käytössä olevien ohjelmistojen löytäminen, tekstinkäsittely, internetin toiminnan perusteiden ymmärtäminen.. Puhumattakaan siitä, että opiskelija osaisi toimia, jos tietokoneessa on jotain vialla. He ovat juuri päättäneet peruskoulun. Pystyykö koulussa oppimaan riittävän sujuvaksi tietotekniikan käyttäjäksi?

Erilaiset laitteet on helppokäyttöisiä, ei tarvitse osata html:ää, ymmärtää raudasta tai asentamisesta. 
Mutta kukaan ei tiedä, millaisia laitteita käytämme viiden vuoden päästä. Missä opitaan tietoteknisiä taitoja, jotka ovat yksittäisten ohjelmien käyttötaitoa syvemmällä?

Tieto- ja viestintätekniset taidot ovat perusopetuksen opetussuunnitelmassa olleet läpäisevänä teemana ja integroituna oppiaineisiin. En ole koskaan toiminut peruskoulussa opettajana enkä tiedä, miten tvt-taitojen kehittyminen varmistetaan. Miten paljon koulut eroavat toisistaan? Ja onko opettajilla riittävät valmiudet tvt-taitojen opettamiseen? Missä menee suomalainen opettajankoulutus? Toivottavasti huolehdin turhaan.

Mistä olen iloinen?

Iso muutos on tapahtunut ja nuorilla on pääsääntöisesti hyvät tvt-taidot. Nyt 2010-luvulla on mielestäni ensimmäistä kertaa tvt:n opetuskäytön historiassa oikeasti käytössä laitteita, välineitä, sovelluksia ja palveluita, joita hyödyntämällä opiskelija voi aidosti toimia keskiössä tiedon tuottajana, oppijana, rakentaa oman oppimisympäristönsä yhdessä toisten oppijoiden kanssa, riippumatta siitä, miten kartalla koulu ja opettaja tvt-asioissa on.

Oppimisen ilo ja kokemus onnistumisesta.

Kuinka opettajana ja oppimisen ohjaajana toimin niin, että saan herätettyä innon, tuettua sitä?

Blogit opiskelussa

Olen innoissani siitä, että lähihoitajakoulutuksessamme on herätty blogien käyttöön koulutuksessa. Tänä syksynä opiskelijat ovat aloittaneet muutamissa ryhmissä blogien tekemisen. Materiaalipankkina, oppimispäiväkirjana, oppimisprojektin tuotosten julkaisemisen paikkana.

Opiskelijat ovat luoneet omat gmail-tunnuksensa ja blogit on nyt tehty Bloggeriin. Valitsin alustan siksi, että se on suomenkielinen ja blogin perustamiseen ja kirjoittamiseen löytyy ohjeita esimerkiksi YouTubesta.

Minua ilahduttaa se, että some-maailmassa opiskelija nousee helpommin keskiöön. Opiskelija pääsee kirjoittajaksi, tekijäksi, toimijaksi.

Lähihoitajakoulutuksessa törmätään usein tietosuojakysymyksiin. Opiskelijoita on tärkeää ohjata sosiaalisen median maailmassa siihen, että kirjoitetaan esimerkiksi työssäoppimiseen yksilöllisyyden suojaa noudatten. Ammattiopisto Tavastiassa on koottu netikettiä opiskelijoille. http://www.valmistun.info/netiketti

Nähtäväksi jää, millaisia blogeja syksyn aikana syntyy.